Divarilöytönä työn alla Risto Rytin elämäkerta vuodelta 1994, laatuaan ilmeisesti ensimmäinen. Kiehtovaa, että tuohon saakka yksi Suomen presidenteistä on voitu sulkea lähestulkoon historian ulkopuolelle. Kirjoittaja Martti Turtolakin toteaa alkusanoissa, että elämäkertaprojektia ei voitu aiemmin toteuttaa "yleisistä syistä". Tämä viittaa tietenkin Neuvostoliiton olemassaoloon.

Opin pitämään Rytiä jonkin sortin sankarina kuunneltuani Lasse Lehtisen vakuuttelut Ylen Suuret Suomalaiset -projektin yhteydessä. Tottahan on, että presidentti Ryti tiesi vallan mainiosti mihin soppaan lusikkansa lykkäsi allekirjoittamalla Hitlerille ja Ribbentropille vakuutuksen siitä, että Suomi taistelee II maailmansodassa loppuun saakka Saksan rinnalla. Ryti tiesi hyvin, kenen pää joutuu vadille kun allekirjoituksena on presidentti Risto Ryti. Siitä huolimatta mies kirjoitti tämän henkilökohtaisen vakuutuksen, siitä huolimatta että huippudiplomaattitasolla puuhattiin samaan aikaan rauhanneuvotteluja A. Kollontain ja Tukholman kautta suuntana Molotov ja Stalin.

Seuraukset Rytille ovat tunnetut kuritushuonevuosineen.

Oliko Ryti sitten sankari? En tiedä. Elämäkerta paljastaa libertaristista ajatusmaailmaa höystettynä kansalaissodan aikaisella valkoasenteella. Ryti osallistui punavankien tuomioiden jakamiseen lähtökohtanaan pitää punaisia kriminaaleina, jotka rikkoivat ehdottoman velvollisuuden lakia kohtaan (Rytihän oli kyllä melkoinen legalisti, lakimies tottakai), jotka vieläpä epäonnistuivat pyrkimyksissään. Tuomioita tulikin ymmärtääkseni rankalla kädellä.

Miten on? En tiedä. Olen vasta kansalaissodan jälkeisessä ajassa. Katsotaan.