Laskin juuri omistavani 315 kirjaa.
En tiedä onko se paljon vai vähän. Enemmän kai kuin kuvittelin.
Vaikka tietenkään määrä ei mitenkään korreloi laadun kanssa. Mutta onhan tämäkin yksi bibliofilian oire, osa taudinkuvaa. Siinä missä flunssakin voi olla kuumetta, yskää, nuhaa, tai vaikka kaikkia.
Äitikulta pohjusti pehmeästi halujaan että tytär suuntautuisi akateemisesti kaikkien näiden drop out .-vuosien jälkeen. Hän ehdotti että hakeutuisin lukemaan kotimaista kirjallisuutta ja hankkisin työn kirjastosta. Tuskin tapahtuu.
Todennäköisemmin minusta tulee isona divaristi.